Julkaisin viime viikolla ekan postauksen pääsykokeista. Kerroin mun fiiliksiä VAKAVAsta, siihen valmistautumisesta, valmennuksesta sekä koetilanteesta. Nyt ajattelin jatkaa tästä aiheesta ja kertoa siitä, kun sain VAKAVAn tulokset ja soveltuvuuskokeista.
Pääsykokeen jälkeen mun fiilikset oli siis ihan maassa. En odottanut ollenkaan, että olisin päässyt seuraavaan vaiheeseen. Meille oli kerrottu, että saisimme tulokset viimeistään 15.toukokuuta ja kun aikaisempina päivinä ei ollut tullut tietoa jatkoon pääsystä tai pääsemättömyydestä, oli se päivä yhtä sähköpostin päivittämistä.
Ensimmäisen viestin sain vähän ennen puolta päivää. Se viesti oli mun ekasta hakukohteesta, Oulun luokanopettajan opinto-ohjelmasta ja siinä luki, että mut oli hyväksytty soveltuvuuskokeisiin kirkkain pistein. Olin niin onnellinen, että purskahdin itkuun! En olisi ikinä uskonut, että olisin päässyt jatkoon.
Tästä viestistä ja onnellisuuden määrästä meni vain tunti kun sain toisen sähköpostin, missä kerrottiin, että olin päässyt Joensuuhun erityisluokanopettajan ja erityisopettajan soveltuvuuskokeisiin myös. Vaikka näiden jälkeen mulle tuli pari viestiä, että en ollut päässyt jatkoon, ei se enää haitannut. Olihan mulla jo kaksi soveltuvuuskoetta edessä.
Olin hakenut kolmeen kaupunkiin luokanopettajuutta, mutta on olemassa sääntö, että vain yhteen soveltuvuuskokeesee pääsee, vaikka pisteet riittäisi kaikkiin. Joten, vaikka olisin päässyt soveltuvuuskokeisiin pisteiden perusteella myös Jyväskylään ja Joensuuhun, sain mennä vain ylimmän vaihtoehdon, Oulun luokanopettajuudeen, soveltuvuuskokeisiin. Myöhemmin kun katsoin, olin päässyt Joensuuhun erkkaopen soveltuvuuskokeisiin vain 0,08 pisteen turvin! Siis jos yksikin vastaus olisi ollut enää väärin, en olisi päässyt soveltuvuuskokeisiin, heh, aika tiukille siis meni.
Olin aloittanut työt sillä välin, kun odotin ekan vaiheen tuloksia. Mulla ei siis ollut enää niin paljon vapaa-aikaa kuin VAKAVAan lukiessa. Muutenkin olin niin helpottunut soveltuvuuskokeisiin pääsystä, että en jaksanut heti alusta alkaen ruveta valmistautumaan täysillä siihen.
Päätin kuitenkin ottaa samasta paikasta valmennuksen soveltuvuuskokeisiin. Mulla oli siis myös verkkovalmennus.comin soveltuvuuskoevalmennus. Sitä en käyttänyt yhtä aktiivisesti kuin VAKAVAn, mutta sieltä sain esimerkkejä haastattelukysymyksiin sekä ryhmätilanteessa toimimiseen.
Valmistauduinkin niiden avulla aika pitkälti. Mietin, mitä vastaisin kysymyksiin ja perusteluja niihin. Lisäksi luin opsia sekä opintojen sisältöjä, jotta vaikuttaisin pätevältä opiskelijalta.
Mulla oli ekana Joensuun soveltuvuuskokeet. Me saatiin valita itse sopiva aika ja mulla oli aamun eka aika. Aattelin, että eipähän ainakaan mun edellä ole mitään loisteliasta hakijaa, jonka jälkeen mä vaikuttaisin ihan pliisulta.
Joensuussa soveltuvuuskokeet koostuivat parihaastettelusta, mikä tuli yllätyksenä mulle paikan päällä, sillä luulin, että haastattelu olisi yksin.
Olin matkustanut edellisenä päivänä jo Joensuun seudulle sukulaisten luo yöksi. Aamulla kun valmistauduin lähtöön, katsoin valmennuksen yhtä videota, jossa oltiin harjoiteltu ryhmätilanteessa toimimista. Lisäksi lähdin tosi ajoissa yliopistolle, jotta löytäisin oikean paikan varmasti ajoissa ja kerkeisin rauhassa valmistautua.
Meillä oli ekana parihaastattelu ja kuten jo sanoinkin, se tuli mulle yllätyksenä. Parihaastattelu kuitenkin rentoutti ainakin minua, koska silloin haastattelijat eivät oikein pystyneet ruveta grillaamaan minua vastauksistani. Lisäksi sain ideoita omiin vastauksiini pariltani.
Oli ihan kauheaa kun jäädyin yhden kysymyksen kohdalla totaallisesti. En siis millään keksinyt vastausta siihen. Kysymys oli: -Mikä sinulle on haastavaa muiden ihmisten kanssa toimiessa? En enää muista, mitä lopulta vastasin, mutta parini vastauksen jälkeen sain hyvin täydennettyä omaa vastaustani.
Mun pari on ihan päinvastainen kuin minä, Minä olin abiturientti, joka oli ekaa kertaa hakemassa minnekään kouluihin ja mun pari oli aikuinen nainen, jolla oli lapsia ja joka oli opiskellut jo luokanopettajaksi aiemmin.
Ryhmätehtävässä mulla oli tosi kiva ryhmä. Meidän tehtävänä oli sarjakuvien perusteella keskustella jostain ympäripyöreästä asiasta, jota en itse asiassa enää edes tarkasti muista. Mun ryhmässä oli paljon hiljaisia ihmisiä, joten sain varmasti pisteitä siitä, kun pyrin aktivoimaan heitä keskusteluun. Lisäksi kyselin muilta kysymyksiä, huolehdin ajankäytöstä ja lopuksi kokosin meidän vastauksen tuloksen ääneen koko ryhmän ja arvioijien tietoon. Uskon, että näistä sain ihan hyvin pisteitä.
Ryhmätehtävässä aihe oli niin ympäripyöreä, että mä en oman sarjakuvan osalta osannut vastata kysymykseen, josta meidän tuli keskustella. Mulle tulikin siinä pikku paniikki, että nytkö tähän tämä kaikki kaatuu. Pian kuitenkin keksin kysyä muilta siihen vastausta. Näin sain varmaankin piilotettua omaa tietämättömyyttä ja samalla otin muut huomioon: kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Näiden soveltuvuuskokeiden jälkeen mulle jäi kyllä tosi varma ja hyvä fiilis, mikä varmasti vaikutti siihen, että mulla ei ollut enää samanlaista tsemppiä valmistautua Oulun soveltuvuuskokeisiin. Kun tein yhteishakua, en ollut älynnyt, että Joensuussa voi samassa koulutusohjelmasas opiskella erityisopeksi ja luokanopeksi. Soveltuvuuskokeisiin valmistautuessa kuitenkin törmäsin tähän tietoon, jolloin Joensuu nousi kirkkaasti mun ykköstoiveeksi.
Oulun pääsykokeisiin tuli toimittaa ennakkotehtävänä kirjoitelma itsestä. En muista enää mitä siinä piti kertoa, mutta sen pohjalta haastattelijat pystyivät sitten kyselemään kysymyksiä haastattelussa. Haastattelun luonne olikin Oulussa ihan toisenlainen. Haastattelijat tarttuivat vastauksiini jatkuvasti, vaativat perusteluja ja kysyivät lisäkysymyksiä.
Oulun pääsykokeiisin kuului myös osaamisnäyte. Tiesin heti, kun kuulin tästä, että se ei olisi mun vahvinta osa-aluetta. En ole taiteellisesti, musikaallisesti tai liikunnallisesti lahjakas, joten en oikein tiennyt, minkä osaamista minä olisin siellä arvioijien edessä oikein esittänyt. Päätin kuitenkin tehdä esitelmän lasten osallisuudesta opetuksen suunnitteluun.
Oulun soveltuvuuskokeista mulle ei jäänyt niin varma fiilis kuin Joensuun.
Kouluihin valinnan tulokset tulivat ripotellen. Näin VAKAVAn tsemppiryhmästä, että tiedot koulupaikoista olivat alkaneet tulla. Päivitinkin sitten puolen tunnin välein jatkuvasti opintopolkua... Ekana mulle tuli tieto Joensuusta. Muistan sen hetken varmaan ikuisesti: se oli ihan juhannuksen alla. Olin opettelmassa grillin käyttöä, sillä meillä oli tarkoitus viettää kavereiden kanssa juhannnusta meillä. Katsoin puhelimestani opintopolkua ja näin, että minut on hyväksytty. Rupesin hyppimään ja huutamaan onnesta. Katsoin mukamas ohjeet grillin käyttöön ja juoksin sisälle kertomaan hyvät uutiset perheelleni, soitin Lukakselle, isälle ja mummolleni. Olin niin onnellinen! Kivi vierähti sydämmeltä, kun ei tarvinnut enää pelätä välivuotta. En osaa vieläkään grillin käyttöä, sillä kouluun pääsy sekoitti kokonaan ajatukseni. Joensuuhun kouluun pääsin sit ihan hyvillä pisteillä, en enää rimaa hipoen...
Juhannuksena sain myös tiedon Oulusta. Jäin varasijoille siinä. Mulla puuttui vain pari hullua pistettä, että olisin päässyt sinnekin. Siis niin pienestä oli kiinni, että minne pääsin.
Olen kuitenkin ollut ihan supertyytyävinen siihen, että pääsin Joesuuhun enkä ole harmitellut kertaakaan sitä, että en opiskelekaan Oulussa. Joensuussa saan kuitenkin kolmoispätevyyden automaattisesti, mikä helpottaa työnhakua ja töiden tekoa varmasti tulevaisuudessa.
Kouluun pääsyn jälkeen aloitin etsimään asuntoa, ilmoittauduin läsnäolevaksi opiskelijaksi, tein paljon töitä ja mietin tulevan asuntoni sisustusta. Minä myös tutustuin tulevaan koulutukseeni entistä paremmin.
Tällainen on minun tarinani pääsykokeista. Olen onneksi selvinnyt yhden aineiston lukemisessa ja parilla soveltuvuuskokeella! Jos on kysyttävää tämän alan pääsykokeista, vastaan mielelläni, sillä kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, mä voisin puhua tästä aiheesta loputtomasti.
Hyvää tulevaa pääsiäistä!
Roosa
